Varhaiskasvatuksen orientaatioita (”tutkimuskohteita”) ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen, eettinen ja uskonnollolis- katsomuksellinen orientaatio. Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline ja toiminnan toteuttamisväline muiden luovien toimintatapojen ohella.
Varhaiskasvatuksessa tarkoituksena ei ole tiettyjen oppiaineiden sisältöjen opiskelu ja suorittaminen vaan sellaisten tietojen, taitojen ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi pystyy vähitellen kohtaamaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä ja toimimaan omassa elämässään onnellisena aktiivisessa ja rakentavassa roolissa.
Orientaatioiden sisällöt (mitä tehdään, mitä tutkitaan, millä välineillä) valitataan Illusiassa yhteisten keskustelujen ja tutkimusten pohjalta käyttäen suunnittelussa apuna kasvattajien lapsi- ja ryhmäkohtaista tuntemusta sekä perheiden näkemyksiä. Sisältöjen aihepiirit ovat ympäristö- ja tilannesidonnaisia ja ne liitetään konkreettisesti lapsen arkeen ja aikaisempiin kokemuksiin. Yksittäisten sisältöjen valinnassa lasten omilla mielipiteillä ja kiinnostuksen kohteilla on suuri merkitys. Oppimisen ja onnistumisen ilo rakentavat myönteistä kuvaa itsestä, oppimisesta ja yhteistyön merkityksestä. Myönteinen asenne elämänikäiseen oppimiseen ja innostunut suhtautuminen erilaisten ilmiöiden tutkimiseen ja havaitsemiseen useilla eri menetelmillä.
...lisää...
Matemaattinen orientaatio
Matemaattiset ilmiöt välittyvät lapsille innostavina, hauskoina, haastavina ja kiinnostavina. Lapsille annetaan runsaasti mahdollisuuksia tutkia, kokeilla, oivaltaa ja oppia, että kaikki asiat rakentuvat, luokittuvat ja sarjoittuvat jonkinlaisten tolkullisten systeemien mukaisesti ja sopimuksenvaraisesti. Asioita ja ilmiöitä tutkimalla päästään perille niiden ominaisuuksista ja keskinäisistä suhteista. Työtapoina käytetään elämyksellistä, tutkivaa, kokeilevaa ja kielelliseen hahmottamiseen perustuvaa hämmästelyä, havainnointia ja ongelmanratkaisua, joka integroituu voimakkaasti luonnontieteellisen orientaation kanssa. Asioita pohditaan ja tutkaillaan puhuen ääneen omia ajatuksia samalla havainnoiden oman ajattelun, oivalluksien ja oppimisen etenemistä.
Käytetään hyväksi jokapäiväisen elämän tarjoamia mahdollisuuksia olla kosketuksissa matematiikkaan ja matemaattisiin ilmiöihin. Varhaiskasvatusympäristön ja kokonaistoiminnan suunnittelussa ja aikuisten toiminnassa huomioidaan arkisten tilanteiden sisältämä ”näkymätön” matematiikka (ruokailu, pukeutuminen, riisuminen, leikki, leipomiset, tutkimiset) erilaisine ”koejärjestelyineen”. Tärkeää on mielenkiintoa herättävien esineiden ja materiaalien esillä olo ja niiden käytössä opastaminen. Päiväjärjestys ja muut toistuvat rytmit antavat mahdollisuuden ajan mittaamisen havainnointiin lapsen kehitystasoa vastaavalla tavalla. Ihminen itse ja koko lähiympäristö ilmiöineen tarjoavat parhaan matemaattisen ajattelun kehittymistä tukevan ja ongelmanratkaisutaitoja kehittävän tutkimuskentän. Toiminnan suunnittelussa ja oppimistilanteiden rakentamisessa kiinnitetään huomio mm. seuraaviin matemaattisen orientaation mahdollisuuksiin: ympäristön havainnointi ja tutkiminen ( vastakohdat, järjestäminen, luokittelu, vertailu), avaruudellinen hahmottaminen, geometria ja mittaaminen ( oman kehon ja tilan hahmottaminen, muodot, paikkaa ilmaisevat käsitteet, rakentelu, symmetria), aikakäsite ( vuorokauden ajat, viikonpäivät, kuukaudet, vuoden ajat, kellon ajat), luvut ja lukumäärät, ongelmanratkaisu, raha ( konkreettinen havaintomateriaali, päättelykykyä kehittävät pelit ja tehtävät, leikit, vanhempainkahvilassa myyjänä toimiminen ).
Hämmästellään ympäristössä (sisältäen päiväkodin, pihan, lähiseudun ja muut retkikohteet) ja omassa kehossa havaittavia matemaattisia ilmiöitä ja herätellään orastavaa kiinnostusta niiden analyyttisempään tutkimiseen.
1-2- vuotiaiden matemaattisen ajattelun kehittymiseen liittyy erityisesti tilan ja ympäristön aistiminen, kokeileminen ja havainnoiminen sisällä ja ulkona, rakennetussa ja luonnonympäristössä. Avaruudellinen hahmottaminen, esineiden ja materiaalien koon, muodon ja muiden ominaisuuksien kokonaisvaltainen tutkiminen.
Ajan kokeminen, päiväjärjestys ja tilaan ja aikaan liittyvät kielelliset käsitteet. Erilaisiin ilmiöihin tutustuminen itse kokeilemalla ( esim. syy- ja seuraussuhteet, vesi, jää, lumi, hiekka, savi, painovoima, tilavuus, matka, magnetismi). Vaihtamisen periaatteeseen tutustuminen leikeissä ja arjen tilanteissa. Luokittelu esim. värin tai materiaalin mukaan. Lukumäärät 1, 2 (3, 4...), numeroiden kohtaaminen. Vertailu ja mittaaminen arjen tilanteissa. Arpakuution (värinopan) käyttö ja yksinkertaiset lautapelit sekä konkreettinen havaintomateriaali.
Luonnontieteellinen orientaatio
Luonnontieteellinen orientaatio on hyvin laaja-alainen, elämyksellinen ja muiden orientaatioiden kanssa tiheästi verkottuva tutkimusalue.
Lähtökohtana on lapsen oma lähiympäristö (luonto sekä rakennettu ympäristö), siinä liikkuminen ja viihtyminen. Tavoitteena on muodostaa aktiivinen, myönteinen, vaaliva, kiinnostunut ja kunnioittava suhde luontoon. Havainnoiva, kokeileva, tutkiva ja elämyksiä herättävä toiminta lisää kykyä tehdä päätelmiä erilaisista ilmiöistä, tietoa luonnosta ja halua suojella luontoa. Luonnossa havaittavat ilmiöt, eliöt ja kasvit ominaisuuksieneen ja eroineen tarjoavat käytännönläheisen ja hyödyllisen tutkimuskohteen lasten omista lähtökohdista ja konkreettisesta kokemusmaailmasta käsin. Tärkeää on keskusteleva ja ihmettelyä arvostava vuorovaikutuksen ilmapiiri, jossa mielikuvituksella on siivet, uusien asioiden löytäminen ja oppiminen on hauskaa ja yhdessä oleminen, erilaiset mielipiteet ja ystävyys koetaan rikkkautena.
Päivittäinen ohjattu ja spontaani liikkuminen ja ulkoilu erilaisissa ympäristöissä ja sopeutuminen vuodenaikojen ja säätilojen vaihteluun ovat kiinteä osa hyvinvointia, monipuolista kehitystä ja oppimista. Liikkumiseen ja ulkoiluun liittyy tarkoituksenmukaisen pukeutumisen harjoittelu, perusliikuntamuotojen harjaannuttaminen ja vakiinnuttaminen, kunnon ja kestävyyden ja kehonhallinnan asteittainen kehittyminen. Tärkeintä on löytää ja säilyttää ihmettelyn, ulkoilun ja liikkumisen ilo ja nautinto sekä aktiivinen elämänasenne ( ”reippain mielin retkille”) pohjana kehitykselle, oppimiselle ja myöhemmille toimintatottumuksille.
1-2- vuotiaiden lasten kanssa nautitaan erityisesti erilaisista ympäristökokemuksista ja harjaannutetaan perusliikuntamuotoja vaihtelevassa ympäristössä. Luonnonympäristöä käytetään läheisenä ja turvallisena leikki- ja tutkimuspaikkana, jossa ihmetellään kasvua ja ympäristön eliöitä, suhtaudutaan luontoon rakkaudella ja vaalien. Tunnistetaan ja nimetään säätiloja, vuodenaikoja ja nautitaan niiden tuottamista erilaisista elämyksistä yhdessä aikuisten ja vertaisryhmän kanssa. Ympäristökokemuksista ammennetaan muuhunkin toimintaan: autot, junat, kaivinkoneet, muurahaiset, koirat, savi, hiekka, vesi jne. saavat elintilaa myös sisällä varhaiskasvatusympäristössä, lasten leikeissä ja rajoja rikkoen ohjatussa toiminnassa.
Matemaattisen ja luonnontieteellisen orientaation integroituminen tuo syvyyttä molempien orientaatioiden sisältöihin ja menetelmiin (ks. tarkemmin Matemaattinen orientaatio) .
Lapsia kannustetaan ja ohjataan huolenpitoon ja toisten huomioon ottamiseen. Harjoitellaan huolehtimaan omasta terveydestä, puhtaudesta ja terveellisistä ruokailu-, liikkumis-, ja ulkoilu- ja lepäämistottumuksista. Opetellaan vähitellen hyvät ja kauniit käytöstavat ja kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalisten taitojen kehittymisen tukemiseen ja yhteisölliseen toimintakulttuuriin. Perheiden kanssa sovitaan yksilöllisesti, miten kunkin lapsen kanssa toimitaan mm. ruokailu ja wc- tilanteissa ja autetaan lasta omaksumaan suomalaiseen siisteys- ja tapakulttuuriin liittyvät perusasiat. Perheiden katsomukseen liittyvät ja terveydellisistä syistä ( esim. allergiat) johtuvat erityisruokavaliot otetaan huomioon. Lisäksi kaikki muutkin terveydelliset seikat (esim. diabetes) otetaan huomioon asiaankuuluvalla tavalla ja perheiden kanssa yhteistyötä tehden. Infektioita ja niiden leviämistä ehkäistään hyvällä hygienialla (siivous, käsienpesu ja tarvittaessa desinfioiva käsihuuhde sekä tarvittaessa aikuisilla suojahansikkaat), terveysneuvonnalla ja tilannekohtaisilla järjestelyillä. Henkistä terveyttä edistävät Illusian hyvä ilmapiiri, pienryhmätoiminta, luovat ja yksilölliset toimintatavat, hyvät vuorovaikutussuhteet sekä pysyvät kasvattajat. Itsemääräämisoikeuden tukeminen ja lasten mielipiteiden kuunteleminen sekä kasvattajien herkkävaistoisuus ja turvallisuus antavat mahdollisuuden positiivisen minäkuvan syntymiseen ja säilymiseen. ”Rajat on rakkaus.”
1 - 2 –vuotiaiden lasten perushoitotilanteet hoidetaan lapsen kannalta yksilöllisesti, mielekkäästi, miellyttävästi ja joustavasti. Perheet ovat erityisen tärkeässä asemassa sovittaessa lapsen perushoitoon ja siisteyskasvatukseen liittyvistä asioista. Perushoitotilanteissa toimitaan johdonmukaisesti opetellen huolellisesti mm. wc- käynteihin ja vaipanvaihtoon liittyvät hygieniaa edistävät toimintatavat. Omatoimisuutta tuetaan pukemis- ja ruokailutilanteissa opetellen lapsen kanssa yhdessä hyvät toimintatavat. Henkistä terveyttä edistetään mm. riittävällä henkilökuntamäärällä, lämpimällä, läheisellä, rauhallisella ja positiivisella ilmapiirillä ja toimintatavoilla.
1-2- vuotiaat tarvitsevat paljon läheisyyttä, eikä heidän tarvitse ”kasvaa pois sylistä” päiväkotiin tultuaan.
Perheen kanssa yhteistyössä pohditaan lapsen unen ja levon tarvetta kotona ja päiväkodissa. Lasten yksilölliset tarpeet ja tottumukset otetaan mahdollisimman lempeästi ja tarkoituksenmukaisesti huomioon päiväkodin arjessa, nautitaan päivittäisestä rentoutumisesta, rauhoittumisesta ja lepäämisestä.
Historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio
Historiallis- yhteiskunnallisessa orientaatiossa perehdytään perheen, lapsuuden ja oman kulttuurin historiaan, suomalaisuuteen ja yhteiskunnan muutoksiin elämyksellisesti ja yhteisöllisesti.
Kertomusten, musiikin, retkien, dokumenttien, esineiden, mielikuvituksen, draaman, käsitöiden ja faktatiedon välityksellä liitytään esivanhempien ketjuun. Opitaan arvostamaan aikaisempia sukupolvia ja omaa historiaa. Suhtaudutaan hyväksyvästi ja kunnioittaen myös vieraisiin kulttuureihin ja perhehdytään niihin perhe- ja lapsilähtöisesti tilanteen mukaan.
Pienempien lasten kanssa tutkitaan konkreettisesti (esim. valokuvien avulla) omaa perhettä, lähipiiriä ja lähellä olevaa ”historiaa”. Lasten kasvaessa etsitään näkökulmia ja tartuntapintoja menneisyyden tutkimiseen ja aikaulottuvuuden hahmottamiseen oman paikan löytämiseksi suomalaisessa henkisessä ja aineellisessa kulttuurissa. Nautitaan kansanperinteestä ja löydetään siitä kumpuavien asioiden merkitys nykypäivään. Isovanhemmat toimivat ”historian lipunkantajina” ja voivat persoonallaan värittää ja konkretisoida aikaulottuvuuden hahmottamista ja rikastuttaa historiallis- yhteiskunnalisen orientaation sisältöjä.
Perheen ja suvun merkityksen, elinkeinojen, ammattien, sukupuoliroolien, tekniikan ja ympäristön erityispiirteiden tarkastelu luovat laajoja kuvia ja kaaria yhteiskunnan kehityksestä ja muuttumisesta ja antavat viitteitä tulevaisuuden yhteiskunnan rakentumisesta.
Esteettinen orientaatio
Ilmaisupäiväkoti Illusiassa luovat menetelmät toimivat arjen työvälineinä. Tavoitteena on lapsen itsetunnon ja –tuntemuksen rakentuminen ja vahvistuminen. Monipuolisia ja luovia toimintatapoja opettelemalla, yhdistelemällä, vaihtelemalla ja käyttämällä lapsi vähitellen löytää itselleen parhaiten soveltuvia toimintatapoja, itseilmaisun keinoja ja oppimisstrategioita. Luovien menetelmien ja välineiden avulla lapselle tarjotaan mahdollisuuksia kertoa ajatuksistaan, käsitellä itselleen tärkeitä asioita, saada mielihyvän ja onnistumisen kokemuksia yksin ja yhdessä. Leikki ja yhdessä toimimisen riemu sekä poikkitaiteellisuus toimivat pohjana esteettiselle orientaatiolle.
Elämyksellisyys, kokemuksellisuus, yhdessä tekemisen riemu ja toisaalta luova rauha lisäävät henkistä hyvinvointia, yhteistyötaitoja ja keskittymiskykyä sekä tuovat erilaiset oppimisen keinot eläväksi osaksi arkea. Suomalainen kulttuuriperintö on tärkeässä asemassa valittaessa päiväkodin toimintateemoja ja eri taiteenlajien työskentelymateriaaleja ja –menetelmiä.
Illusiassa on mahdollista käyttää ilmaisullisia toimintamenetelmiä yksin, yhdessä, ohjatusti ja spontaanisti. Taidekasvatuksen perustana on huolellinen pienryhmissä tehtävä pohjatyö, materiaalien ja menetelmien käytön opettelu ja spontaanin taideilmaisun salliminen sekä monipuoliset ja laadukkaat välineet, materiaalit ja työskentely-ympäristöt.
Illusiassa tutustutaan muiden luomaan kulttuuriin ja taiteeseen kirjallisuuden, taideteosten ja erilaisten kulttuuriretkien välityksellä, mutta opitaan myös näkemään, arvioimaan ja arvostamaan itse luotua ja tuotettua uutta kulttuuria.
Lasten tekemät työt saavat ansaitun ja ihaillun paikkansa Illusian oppimisympäristössä, mutta tekemisen ja kasvun prosessit ovat vielä suurempi tarkastelun ja ihmettelyn kohde. Ympäristöä rakennetaan hyväksyen lasten kauneuskäsitys, joka saattaa usein poiketa aikuisen kauneuskäsityksestä.
Työskentelyssä korostuu kokonaisvaltaisuus ja moniaistisuus, elämyksellisyys ja kokemuksellisuus, jotka antavat aineksia mielikuvitukselle ja fantasialle ja sitä kautta edelleen esim. lapsen taiteelliselle ilmaisulle ja leikille. Lasten kanssa tutustutaan taiteen ja ilmaisun eri osa-alueisiin, materiaaleihin, tekniikoihin ja aistimuksiin, jotta lapsi saa lisää välineitä ja tasoja ilmaisuunsa.
Dokumentoinnilla on erityisen suuri rooli: sen avulla nämä tärkeät asiat saadaan tallennettua yhteiseen muistiin, niiden avulla voidaan seurata lapsen ajattelun ja oppimisen kulkua, tapaa hahmottaa erilaisia ilmiöitä, itseään ja maailmaa, suunnitella toimintaa ja arvioida tehtyjä asioita. Kuvia ja omia teoksia tehdessään lapsi selittää, tarinoi ja sepittää jättämistään jäljistä, pohtii kuvaamaansa asiaa ja tekee omanlaisiaan johtopäätöksiä.
Tavoitteena on löytää turvallisuuden, ilon, hassuttelun, onnistumisen ja kauneuden kokemuksia ja tutkia ympäröivää todellisuutta sekä itseään ja tunteitaan leikin ja fantasian kautta, mutta toisaalta kyetä myös kohtaamaan, käsittelemään ja suremaan vaikeita ja ikäviä asioita luovien menetelmien avulla.
Leikki, tunnelmallisuus, moniaistisuus ja kokonaisvaltaisuus kuljettavat erityisesti 1-2 –vuotiaiden lasten taide- ja kulttuurikasvatusta. Erilaisiin välineisiin, tekniikoihin ja materiaaleihin tutustutaan lapsilähtöisesti ja yksilöllisesti omasta kehosta ja tekemisestä nauttien. Prosessia dokumentoidaan jotta lapset ( ja vanhemmat) näkevät jättämänsä ”taidejäljen” jälkeenpäin ainakin dokumenttien kautta, koska valmista ja säilytettävää ”lopputulosta” ei läheskään aina synny ( esim. vesileikki, kehomaalaus).
Musiikilla leikittely kuuluu olennaisena osana päivän tilanteisiin, niin tunnelmaa elävöittämään, opittavaa asiaa syventämään kuin perushoitotilanteita ja lapsen mielialoja mukailemaan. Lisäksi nautitaan musiikin mahdista itse soittaen ja ääniä tehden, tanssien, rytmitellen ja isompien lasten kanssa yhdessä musisoiden. Päiväkodin aikuisten rooli musiikin tuottajina on merkittävä. Päiväkodin musiikkia pyritään siirtämään perheille mm. äänitteiden, nuottien ja esitettyjen laulujen muodossa. Erilaisten ympäristöjen rakentaminen (majat, junaradat, tornit) ja erilaisten rakennusten ja paikkojen tunnelman aistiminen sekä erilaisissa ympäristöissä toimiminen on tärkeä osa 1-2- vuotiaiden taidekasvatusta. Television lastenohjelmat
-lauluineen ja hahmoineen tarjoavat tartuntapintaa mediakasvatukselle tämänkin ikäisten kanssa. Teatterin erilaisiin muotoihin ja tunnelmiin tutustutaan turvallisesti yhdessä läheisten aikuisten kanssa. Draamaleikit roolivaatteineen ovat käytännönläheisiä (esim. eläinleikki) ja aikuinen rikastuttaa leikkejä mm. valaistuksen ja lavastuksen avulla. Tärkeätä on herättää sadun maailma eloon ja välttää draamallisten menetelmien pelottavaksi kokeminen. Sanataitelu on juuri puhumaan oppivien lasten kanssa erityisen mielenkiintoista ja hyvin konkreettista. Sanoja makustellaan, muotoillaan, riimitellään ja nautitaan sanojen tunnusta. Riimistä voi tulla laulu, riimustelusta ”kirjoitusta”.
Eettinen orientaatio
Eettinen ja moraalinen suhtautuminen ja käyttäytyminen on kaiken toiminnan ja koko päiväkodin perusturvallisuuden pohjana. Eettisiä ja moraalisia käyttäytymistapoja ja niiden perusteita opetellaan johdonmukaisesti. Toisia ihmisiä tulee kohdella kauniisti, ketään ei saa satuttaa henkisesti eikä fyysisesti. Yhteisiä sääntöjä ja kauniita käytöstapoja noudatetaan, koska silloin kaikilla on hyvä olla. Empatian tunteen kokemista ja tunnistamista harjoitellaan.
Läheisyys, tunteet, yhdessä olo, ystävyys, eläytymis- ja myötäelämiskyvyn kehittäminen, toisten auttaminen, kiusaamattomuus, leikkirauha, omista tavaroista huolehtiminen ja jälkien korjaus, kosketus ja lämmin vuorovaikutus luovat pohjan eettisen orientaatioiden prosesseille; toisen ihmisen ja luonnon sekä rakennetun ympäristön kunnioittamiselle ja erilaisuuden hyväksymiselle. Opetellaan löytämään oman tahdon ilmaisemiselle hyväksyttyjä keinoja, harjoitellaan ongelmien ja ristiriitojen ratkaisua yhdessä, opetellaan antamaan omille tunteille ja tuntemuksille nimet, opetellaan toimimaan yhteisvastuullisesti.
Opetellaan elämään ihmisenä ihmisten joukossa. Erilaisten pohdintojen, tarinoiden, draaman, musiikin ja muiden menetelmien avulla opetellaan oikean ja väärän käsitteitä sekä hahmotellaan minkälaisia arvoja ja normeja yhteiskuntaan, perheeseen, päiväkotiin kuuluu ja miten ne ovat muodostuneet. Rakennetaan omaa henkilökohtaista arvomaailmaa ja pyritään ymmärtämään, että nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä. Pyritään sisäistämään sääntöihin liittyviä moraalisia velvoitteita niin, ettei toiminta ole auktoriteettien kunnioittamisesta lähtevää ulkokultaisuutta.
Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio
Katsomuskasvatuksessa annetaan mahdollisuus levollisten, turvallisten, kiitollisten ja hartaiden tunteiden kokemiselle. Vietetään suomalaiseen kulttuuriin ja ev.lut. uskontoon liittyviä juhlia ja tutustutaan juhlien taustaan. Tutustutaan Raamatun kertomuksiin, virsiin ja rukouksiin mm. juhlien yhteydessä ja keskustellaan uskontoon liittyvistä asioista. Mahdollisuuksien mukaan osallistutaan myös seurakunnan järjestämän toimintaan (esim. pääsiäisvaellus) ja tutustutaan erilaisiin uskonnollisiin ympäristöihin (kirkko, hautausmaa). Katsomuskasvatusta liitetään myös muihin varhaiskasvatuksen orientaatioihin, esim. musiikkiin, draamaan, kieleen ja vuorovaikutukseen, luontokasvatukseen tuoden esille myös katsomuksellisia näkökohtia ja keskustelunaiheita.
Muihin uskontokuntiin kuuluvien tai elämänkatsomustiedon valinneiden perheiden kanssa sovitaan henkilökohtaisesti katsomuskasvatuksen toteuttamisesta.
1-2- vuotiaiden lasten kanssa toimiessaanaikuiset luovat mahdollisuuksia hartaiden ja kiitollisten hetkien kokemiseen yksin ja yhdessä. Rakkaus, ystävyys, toisen ihmisen ja luonnon kunnioittaminen näkyvät erityisesti käytännön kasvatustyössä ja lapsen ja perheen kohtaamisessa
